Aloitin maalaamisen Isäni Jan Palmun jalanjäljissä. Isä opetti minua ja lähes päivittäin seurasin hänen työskentelyä. Isä oli taitava taidemaalari. Pienenä ihailin ja halusin jäljitellä häntä. Isä kuoli tapaturmaisesti huhtikuussa 1995. Olin silloin 14-vuotias.
Olen miettinyt, kuinka olisin edistynyt taidemaalarina jos isä olisi ollut opettamassa.. Jotain merkittävää olin kuitenkin jo oppinut, koska kun aloitin itse opiskelun ja määrätietoisen maalaamisen, niin kaikki sujui hyvin ja edistyin tavoitteissani.
Ensimmäisen näyttelyn pidin Galleria Galileissa, Turussa, syksyllä 1997. Olin silloin vielä 16-vuotias. Näyttelyssä oli 18 teostani ja niistä myytiin suurin osa.
Loppuvuonna oli vielä gallerian taiteilijoiden ryhmänäyttely. Siitä Seura lehti kirjoitti alla olevan maininnan. Tämä on yksi ensimmäisiä artikkeleja näyttelyistäni.
Galleria Galileissa oli vuosittain taulujani esillä kunnes Galleria sulki ovensa viime vuonna.
Helsingissä pidin ensimmäisen näyttelyni loka-marraskuussa vuonna 2000, Galleria Art Dianassa. Se sijaitsi hienolla paikalla Erottajankadulla, suuret ikkunat oli Erottajanpuistoon päin.
Vuonna 2003 pidin toisen näyttelyn Art Dianassa. Nyt mukana oli myös kuvanveistäjä Kari Virtanen.
Helsingin Sanomat kirjoitti siitä kulttuurisivuilla tämän pienen artikkelin.
Samana vuonna Turun Sanomat kirjoitti tämän allaolevan artikkelin näyttelystä Galleria Galileissa.
Tästä sain isältä ja myös sedältäni Juhani Palmulta hyvän esimerkin. Taiteilijan työ jatkuu ateljeen ulkopuolelle kun teos ja katselija kohtaa. Tämä tarkoittaa taiteilijalta läsnäoloa.
Juhani Palmun työskentelyä olen saanut myös seurata ja oppia häneltä. Hän on opettanut minulle maalauksen värit ja muodon. Hänen teostensa värimaailma on muuttunut ja elänyt hänen kanssaan vuosikymmenten aikana. Hän maalaa suomalaisen maiseman välimeren valolla, mutta tekee sen niin taitavasti että katsoja ei ymmärrä kiistää sitä.
Maalasin pitkään esittävää taidetta. Nyt maalaan enemmän abstraktisia. Oli vaikea irrottautua esittävästä, joskus esittävää tuli vaikka en edes yrittänyt!
Maalaukselliset haasteet ja ongelmat on aivan erilaisia nykyisten teosteni kanssa kuin asetelmien. Yksityiskohtia on paljon enemmän kuin esittävässä voi koskaan olla. Värin massa, voima, kerroksellisuus, kaikki luo uuden haasteen. Jotkut sanovat että "Jumala on yksityiskohdissa" ja toiset että "Paholainen on yksityiskohdissa". Oli miten vain mutta haaste on saada koko taulu, sävyineen, muotoineen, yksityiskohtineen ja kokonaisuutena "toimimaan". Se on työ josta nautin. Kun taiteilija aloittaa tyhjältä kankaalta niin harvoin katsoja miettii nähdessään valmiin teoksen kuinka monta ratkaisua ja kuinka monta vaihtoehtoa taiteilija on punninnut saadakseen työn valmiiksi.
